Onkohan kukaan missään vaiheessa ajatellut, että minäkin olen vain ihminen? Iisa kirjoitti, toteutti, väänsi ja yritti ja mitä ne muut. "Tämä on ihan paska", "Tämä ei ole yhtään hauska", "Paska", "En esitä."
Ei se mitään, hymyilin ja nauroin, kuten aina. Onneksi on Penni, se tajuaa kun on aika samanlainen kuin minä. Menee hermot, kaikki kaatuu, vielä jotain yövieraita tänään. Miksei ne voi olla kunnolla?! Siitä tulis hyvä jos ne ei olis selallaisia velttoja kusipäitä!! Ja Linda tietenkin inhoaa mua ja vielä paska näyttelijäkin. Hahaa, mutta siitä tuleekin juoppo joka jää tänne käpylään. Minusta sentään tulee jotain.

Taidan olla ihastunut, ja viikon päästä Se lähtee. Miksi mulla ei ole yhtään pokkaa tämmöisisä jutuissa vaikka muuten oon kuin mikäkin sanavalmis egoisti jonka itsetuntoa ei voi mitenkään kaataa? Hemmetti. Sekin semmoinen monilahjakkuus. Ei mitään Iisa, unohda, kyllä joku toinen tulee vielä. Joku toinen juuri sulle.

Ja vielä se yks, muka ollaan parhaita kavereita, mutta ainut yhteydenpito tapahtuu sen poikaystävän kautta! Miksi se ei vastaa mun viesteihin tasi soita? Venla on tähän mennessä ainoa joka ei oo kyllästynyt muhun. Ikinä ei ole mesessäkään. 
Mutta kyllä mä jaksan, ja onnistun. Mitäs menetyistä ystävistä.

Taas on valahtanut aivan liian kauan aikaa kun viimeksi kirjoittelin tänne. Tämä on ollut kiva aamunpätkä. Illalla en pessyt hampaita, luin kirjaa, aamulla heräsin tukka likaisena ja paha maku suussa, luin toisen kirjan. Nousin, katsoin telkkarista tyhjänpäiväistä hämpönpönppöä. Sitten vaeltelin ympäriinsä koneen ja keittiön välillä. Kerrankin ei tarvinnut mennä siivoamaan :)

Minulla on eräs ystävä, hän on kaunis, hoikka, omistaa varmat mielipiteet, voi syödä mitä vaan lihomatta ja katsoo kaiken vapaa-aikansa televisiota. Hän osaa kaikkea, hän on paras kaikessa. Liikunta, kuvamataito, kaikki onnistuu tältä luojan luomalta perfektionistilta. Ja pahinta kaikesta on se että olen hänelle hirveän kateellinen.
Minä. Olen. Kateellinen.
Tuntui kurjalta kirjoittaa se. Hän on hirmu ihastunut erääseen poikaan, josta minäkin tykkään hiukan, poika vaan lähtee ensi vuonna ja ystäväni ei tunnu saavan mitään aikaiseksi. Ja minä en toivo että hän saa. Tiedän olevani todella kauhea, kaikista pahinta on, että hän ei edes ole yhtään koppava, hän vain on oma itsensä. Hän menestyy mitä ikinä tekeekään. Mutta niin menestyn minäkin, ja siispä painun nyt, lauantaiaamuna, tekemään ylimääräiset enkuntehtävät tienatakseni plussaa. Näin.

Kiitos.

Jälleen oikein sikanormaali päivä, tosin olen koko ajan keskiviikossa johtuen maanantain vapaasta. Pojat laittoivat opettajan ruotsintunnilla itkemään, teki mieli kiljua niille kurkku suorana kuinka pentuja ne ovatkaan. Sen kyllä teinkin mutta jotenkin pojat onnistuivat taas kaatamaan kaiken minun niskaani. "Jos Iisa olisit sanonut että me puhuttiin jääkiekosta niin ei se olisi suuttunut".
No, kaiketi itsekin tajusivat kuinka typerältä se kuulosti ja olivat lopputunnin kunnolla. Vahinko vain oli jo tapahtunut. Fyssantunnilla Miikka rehvasteli isoon ääneen siitä, kuinka oli vähän "hitsaillut" vuotta nuoremman tyttöystävänsä kanssa, ja koko luokan kuullen! Uskomaton sovinistisika! Sain kerrankin pidettyä naamani kiinni, mutta koko lopputunnin kyllä kiehuin. Toivottavasti Janna kertoo Miikan tyttöystävlle ja tyttö jättää sen, olisi tuollaiselle kusipäälle aivan oikein. Itse en aio harrastaa ollenkaan esiaviollista seksiä joten säästynpä tuollaisilta, hah.
Äidinkilentunti sujui leppoisan hupaisisaa merkeissä, kun Ressu piti esitelmän luokalle kirjasta nimeltä DC++, joka oli tiiliskiven paksuinen kirja tietokoneohjelmoinnista. Kukaan, edes opettaja ei tajunnut koko jutusta hölkäsen pöläystä joten Ressu todellakin oli 'oman asiansa asiantuntija' :D Olle piti esitelmän minimaalisesta kirjasta ja hihitteli typerästi koko roskan ajan. Ihan mukavaa kumminkin. Niken esitelmästä ei tarvitse mainita sanaakaan.

Huomenna markkinoille kamujen kanssa ostamaan kolmisin 10e säkki karkki ja sen jälkeen kaiketi siivoamaan. Hiihhaa, vkl:ppuna tädin syndet oulussa, hyvä syy ostaa uudet kengät ;)

Heipsun.

Sainpas sitten lopultakin tehtyä tämän. Kummallista, niin kauan tämä on minulla suunnitelmissa ollut, mutta nyt en keksi mitään kirjoitettavaa. Kuitenkin, olen Iisa, neljätoista vuotta, Pohjois-Suomesta. Minulla on ystäviä, yksi sydänystäväkin. Olen helluntailainen ja uskon Jumalaan, minulla on hyvä perhe ja koira. Siis totaalinormaali suomalainen tyttö. Toisinaan, usein kuitenkin tuntuu että elämäni on melko kaoottista, kuin en voisi puhua kenellekään.

Jatkan huomenna.